Chill!

No nyt on taas tovi vierähtänyt, kun olen tänne viimeksi kirjotellut mitään. Saa nähdä, toivottavasti tää mun kirjottamisinto ei heti laannu :D Tässä välissä oon sairastanut aina niin mukavan mahataudin, kuskannut lapsosia jalkapallo treeneihin ja matseihin, shoppaillut jo muutaman joululahjan lapsille ja kestinyt yhden yön, kaverini pientä (4v.) prinsessaa, jonka kanssa sain lakata kynsiä ja kihartaa tukkaa! IHANAA! :D

Mutta näihin heposiin liittyen, niin oon ihan innoissani kyllä siitäkin, että pääsin uudelle ratsastuskoululle tuuraamaan eräs ilta! Se on kyllä aina jännää mennä uuteen paikkaan! Onneksi kaikki ihmiset oli super mukavia, niin henkilökunta kuin asiakkaatkin! Hevosetkin oli kivoja, ja kaikki sujui helposti ja mukavasti. Paineita itselle toi ehkä eniten se, kun ei tuntenut ketään nimeltä. Hevoset olivat tuntemattomia, asiakkaista puhumattakaan! Sain onneksi tuntilistat, missä oli kuvailtu hevosia ja tietenkin tuntien alussa esittäydyttiin kaikki. Muutaman kerran meni nimet sekaisin, mikä on mielestäni ihan hyvin, kun kaiken kaikkiaan asiakkaita ja tietty hevosiakin ehti olla viiden tunnin aikana jo aika mukava joukko! (+päässä ei tahdo aina pysyä edes oma nimi!) Sain hyvää palautetta ja kehuja asiakkailta, mikä on aina kivaa! Lisää keikkojakin on ollut tarjolla, mutta toistaiseksi en ole valitettavasti päässyt. Toivottavasti seuraavalla kerralla kalenterissani on tyhjää tilaa! :)

Eilen olin kuitenkin vakio asiakkaani luona. Kyseessä on erittäin herkkä hevonen, jota käyn ratsuttamassa. Jäimme keskustelemaan hevosen omistajan kanssa hevosten treenaamisesta ja kouluttamisesta, ja keskustelumme pyöri paljolti rentouden ympärillä. Mikä on mielestäni ratsastuksen yksi peruspalikoista. Jo pelkästään lukemalla kouluratsastuksesta, voi ymmärtää sen, ettei jäykällä ja jännittyneellä hevosella voi ratsastaa oikein. SRL:n sivuilla kouluratsastusta kuvaillaan mm. näin:

• Kouluratsastusta voisi verrata klassiseen balettiin. Hevonen liikkuu notkeasti, joustavasti ja jäntevästi ratsastajan ohjatessa sitä pehmein, huomaamattomin avuin. Parhaimmillaan ratsukon eli hevosen ja ratsastajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että hevonen näyttää suorittavan liikkeet vain ajatuksen voimalla.
  

Jos hevonen jännittyy, se ei vain yksinkertaisesti pysty liikkumaan notkeasti, joustavasti ja jäntevästi. Paljon näkee kuitenkin näitä ratsukoita, mitkä lähtevät suorittamaan liian vaativia asioita, ennen kuin ollaan rentouduttu. Hevonen juoksee alta pois, eli pakenee ratsastajaa. Ratsastajakin jännittyy, ja alkaa ratsastamaan kovemmalla kädellä ja jännittyneellä vartalolla+jalalla.

Hevonen voi jännittyä monesta eri syystä. Mutta mieti (tai vaikka kokeilekin!), miltä tuntuu kantaa reppuselässä sellaista ihmistä, joka jännittää jokaista lihasta, eikä myötäile yhtään sinun liikkeitäsi. Alat itsekin liikkumaan jäykästi, etkä jäykkien lihasten takia saa myöskään joustoa niveliin. Mutta kun ihminen selässä rentoutuu niin, että kannattelee kuitenkin itsensä, pystyt sinä myös kantamaan häntä paremmin ja jopa pomppimaan ja juoksemaan eri tavalla! (voimat saattaa kyllä sinulla loppua kesken, et ole kuitenkaan hevonen ;) )

Niinkuin viimeksi mainitsinkin, niin myös rennot lihakset reagoivat ärsykkeisiin paljon paremmin, kuin jännittyneet. Tämän takia ratsastaja lähtee herkästi ratsastamaan sitä jännittynyttä hevosta kovemmin ottein. Tähän mielestäni sopii taas hyvin mielikuva siitä, kun joku tulee takaapäin tökkäsemään sinua kylkiin kun seisot. Jos olet seissyt rentona, niin reaktiosi tähän on paljon suurempi, kuin silloin jos olet jännittänyt lihaksiasi. Jännittyneenä, ja varsinkin sitten kun tiedät jo odottaa tökkäsyä, pystyt pois sulkemaan ärsykkeen lähes kokonaan! Tunnet sen, mutta et reagoi. Usein myös "mollataan" ratsastuskoulujen hevosia, kun ne ovat niin hitaita ja jäykkiä. Hyvä ratsastuskoulu hevonenhan osaa suodattaa paljon signaaleja pois, mitä se saa  ratsastajalta. Ratsastuskouluissa käy paljon oppilaita, joilla oma kehonhallinta on vielä heikkoa, ja ratsastaja saattaa tahtomattaan antaa hevoselle ristiriitaisia apuja. Ratsastajan paino vaikuttaa hevoseen AINA. Kokenut ratsastaja osaa käyttää sitä hyväkseen. Väitänkin, että olipa kyse sitten ratsastuskoulun hevosesta tai jonkun omasta hevosesta, niin kokenut ratsastaja saa hevosen reagoimaan apuihin aivan yhtä hyvin. Sekin ratsastuskoulun hevonen, joka on kuskannut alottelijoita monta vuotta ja näyttää pystyyn kuolleelta, ei ole kuitenkaan hävittänyt tuntoaistiaan mihinkään. Se edelleen tuntee, kun kärpänen laskeutuu sen iholle ja osaa värisyttää sen ihollaan pois. Miksi se ei enää tuntisi kun sen selässä istuu montakymmentä kiloa? Ratsastajan täytyy vain oppia vaatimaan hevosta kuuntelemaan. Samalla osoittaen hevoselle, että se voi luottaa ratsastajaan. Se on sitten eri asia, miten kauan hevonen jaksaa kantaa itseään ja miten vaativia liikkeitä  se osaa.  Mutta rennosti ja herkästi on mahdollista ratsastaa huonompi kuntoisillakin.  

Eli jos hevosesi jostain syystä jännittyy, niin keskitytään mielummin siihen jännityksen purkamiseen ja rentouteen, kuin siihen, että petytyään kun pohkeenväistö menikin nyt pieleen. Lopetetaan väkisin vääntäminen, ja pyritään siihen, että ratsastus on kivaa! Ratsukon kummallekin osapuolelle! Joskus on vain nöyrryttävä, ja täytyy palata tekemään niitä "aloittelijoiden" tehtäviä. Eikä siinä ole mitään väärää eikä vikaa! Mielestäni keskitytään mielummin laadukkaisiin pysähdyksiin ja siirtymisiin, kuin laaduttomiin avotaivutuksiin ja vastalaukkoihin (esimerkiksi!). 

HUH! Nyt pyyhin suupielet vaahdosta ja lähden viemään taas lapsukaistani jalkapallo treeneihin ja illalla pääsen taas pitämään tunteja! (Ehdin jo saada taas pyynnön samaiselle ratsastuskoululle tässä kirjoittamisen aikana! Jee!) Ihanaa kun saa hevostella edes tällä tavalla nyt, kun tää maha kasvaa! Hirveä hinku päästä treenaamaan itsekin!

Super kivaa alkavaa viikkoa taas kaikille! <3