Ihan pihalla

Kuten kuvasta näkee, niin tipun ihan kohta kyydistä pois. Sellanen olo on nyt. Haaveeni ja unelmani siitä mulle oikeasta hevosesta kaatui, sortui ja lensi tomuna ilmaan. Mä en tule saamaan mun unelmien hevosta.. mitäs nyt sitten? Vaikka mä olin yrittänyt valmistella itseäni tähän, niin silti on sellanen olo kun olisin eksynyt, tai otsikon mukaisesti; ihan pihalla. 

Mulla on synnytys edessä minä päivänä tahansa. Minkä hevosen selkään mä menen sen jälkeen? Luojan kiitos, mulla on asiakkaiden ja kavereiden hevosia mitä pääsen ratsastelemaan, mutta kaikki hevosten omistajat tietää ettei se ole sama asia! Mulla ei ole kotia minne palata!! Riskit kuuluu elämään, ja mä otin sen riskin myydessäni Deanin pois. Kyllä mulla joku pieni kipinä sisällä silti sanoo, että mä löydän jotain kivaa. Todennäiköisesti en "sitä oikeaa", niitä ei tuu elämän varrella vastaan yhtä tai kahta enempää. Mutta silti voi rakastaa ja kulkea samaa matkaa jonkun kanssa, mikä on myös arvokasta ja opettavaista. Nyt mä saan elämäni ensimmäistä kertaa lähteä "shoppailemaan" hevosta! Nää aiemmat kun on vähän niinkun päätynyt mulle. Jännittävää! Muutamia tarjouksia on tullutkin jo vastaan, mitkä on olleet ihan potentiaalisia. Nyt mä yritän ottaa tästä tilanteesta kaiken ilon irti ja penkoa markkinoita ihan huolella! Onneksi mulla on hyviä suhteita ja ihania hevosihmisiä ympärillä, keneltä voin tarvittaessa pyytää apua ja jotka on jo nyt tietoisia mun tilanteesta ja pitää silmiä ja korvia auki maailmalla :) 

Millasia kriteerejä teillä on ollut hevosta etsiessä ja miten ne on lopulta täyttynyt? 

Aurinkoista maaliskuun puoliväliä kaikille!! <3