Muisteloita ja askartelua

Ylhäällä kuvassa mun kaksi rakasta. Paavo ja Dean <3

Deanin myynti sai mussa aikaan monia tunteita. Iloa, toivoa, surua ja ikävää. Vaikka tämä tapahtuma ei missään nimessä tarkoita sitä, ettenkö voisi enää ikinä olla ponin kanssa tekemisissä, päinvastoin. Olen onnekas että sain ponin tuttuun perheeseen, ja pääsen olemaan heidän elämässä mukana. Silti tämä tuntuu menetykseltä ja on myös nostattanut muistoja Paavoa ja Paavon menettämistä kohtaan. Ikävä on kumpaakin. Ja kumpikin tulee pysymään varmasti sydämessäni. 

Koska olin hamstrannut tallilta sellaista tavaraa, mitä en ponin mukana antanut pois, ne löysivät nyt paikkansa meidän työhuoneesta. Nyt mulla on yks vaatekaappi täynnä hevosen kimpsua ja kampsua, sekä omiakin ridakamoja. Paavon vanhat kuolaimet pääsi kunniapaikalle. Kehystin ne tauluiksi. Paavolta jäi myös Kiefferin satula, mitä käytin myös ponilla hypätessä, mutta se ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen sille. Satula on itseasiassa peräisin EVR:n vintiltä. Ostin sen Paulalta 2003. Satula-Eki toppautti sen silloin aikoinaan Paavolle sopivaksi ja kieltämättä se on kyllä niin hyvin topattu, ettei siinä ole tässä reilussa 10v tapahtunut mitään muutosta! Ompeleet alkaa valitettavasti kärsiä ja siipeen on tullut reikä. Näinpä satula odottelee tällä hetkellä työhuoneessa sitä, että saisin vietyä sen Satulaseppä Petron luokse. Hän tekee taitavasti siitä mulle työtuolin! <3