Mystinen ohjastuntuma
Nyt on pakko kirjottaa tästä aiheesta jotakin, kun mun mies ei A. ratsastuksesta mitään ymmärrä ja B. se ei varmaan jaksa enää kuunnella, kun analysoin sille ratsastuksesta. Ohjastuntuma on sellanen asia, minkä kanssa oon itse paininut eniten, heti istunnan jälkeen. Se kuuluu varmaan itsellä ainakin myös sellaisiin ikuisuus projekteihin. Tottakai siinä on kehittynyt vuosien varrella, mutta välillä tulee takaiskuja ja sitä tarvitsee jäädä taas hetkeksi miettimään.
Ensinnäkin, mielestäni (näin jälkikäteen ajateltuna) ensimmäisiltä opettajiltani on ollut virhe se, että mulle on huudettu vain että KÄSI HILJAA! Näin ollen, meni siis vuosia että käteni oli aivan passiivinen, KAIKISSA askellajeissa! Vasta aikuisiällä eräs opettaja näytti konkreettisesti, miltä se mun "tasainen" käsi tuntui hevosesta käynnissä ja laukassa. - Apua! Kammottava omantunnon pisto sydämeen. Ja äkkiä yritän opetella vanhasta passiivisesta kädestä pois. Ja tätä teen edelleen. Se ei ole vieläkään täysin automaattista, vaan joudun välillä uhraamaan sille keskittymiseni.
Samainen opettaja näytti myös sen, miltä tuntuu kun ohja löystyy ratsastajan kädestä ja hevonen, joka on juuri saanut siitä tuen, joutuukin äkkiä tyhjän päälle (jos hevonen on ratsastettu oikein, tämä ei vielä haittaa, sillä hevonen kantaa itse itsensä) ja yhtäkkiä ohja taas kiristyykin, eli nyppäsee hevosen suusta! Tämä ei kasvata luottamusta hevosen ja ratsastajan välillä. Hevonen jännittyy ja se siitä peräänannosta. (Nyt en puhu siis mistään myötäämisestä)
Mikä on sitten se oikea ohjastuntuma ja ennenkaikkea, miten sen oppii ja opettaa muille? En ole nimittäin aivan samaa mieltä kuin edellä mainittu opettaja, että on parempi opetella ilman ohjaa ensin. Tässä tavassa on monia hyviä puolia ja ne sopivat hyviksi alkuverryttely harjoituksiksi, mielestäni. Mutta jos lähtökohta on se, että ratsastajalla (sekä hevosella) menee uuden asian opetteluun n. 100 000 toiston verran ja "virheellisen" asian korjaamiseen tarvitaan ensin 2000 onnistunutta suoritusta katkaisemaan vanha malli, ja siihen vielä 100 000 toistoa, ennen kuin opittu asia on refleksinomainen, niin miksi opetella ensin "väärä" tapa ja sitten lähteä korjaamaan sitä?? Koska faktahan on se, että kouluradoille et voi mennä pisteitä keräämään löysillä ohjilla...
Toisaalta olen nähnyt, ja itse myös kokenut sen, kun ohjat on oltava kädessä. Ne vaikka sidotaan solmuun, mutta ne on kädessä. Olen siis lapsena tämän kokenut, ja mielikuvaksi jäi, että minun pitää olla jotenkin erittäin kova tai ankara sen ohjan kanssa. Tämä ei varmasti ole se, mitä opettaja silloin yritti minulle opettaa, mutta tällaisena tunteille melko herkkänä ihmisenä (+asetelma pieni lapsi vs. auktoriteetin omaava aikuinen, jota ihannoidaan), mielikuvaksi jäi turhautuminen ja rangaistus. Epäilen, että näillä opeilla saattaa kehittyä myös niitä "kovakätisiä" sekä "sahaavia" ratsastajia.
En ole kokenut, nähnyt, enkä kuullut vielä niin tehokkaasta tavasta oppia ohjastuntumaa, kuin ilman hevosta. Kuivaharjoittelemalla sitä kaverin kanssa, missä toinen "leikkii" hevosta ja toinen ratsastajaa. Tällä tavoin sain itse kaikista parhaimman käsityksen aikoinaan, että millainen on hyvä ohjastuntuma ja miltä erilaiset pidätteet ja asetukset tuntuu hevosen suussa. Pitäisikö tämä siis sisällyttää jo alkeiskurssin ensimmäisille tunneille? Itse olen pyrkinyt näyttämään tämän oppilaille tarpeen mukaan. Ja kieltämättä, mielummin annan ratsastaa löysällä ohjalla, kuin se, että tuntuma on kova tai varsinkaan sahaava. Helpompi on lähteä "muokkaamaan" sitä rentoa ratsukkoa kuin henkisesti ja fyysisesti jännittynyttä. Rennot lihaksetkin reagoivat paremmin ärsykkeisiin (apuihin hevosella ja hermosignaaleihin ratsastajalla), kuin jännittyneet ja kireät.
Eli rentoa ja positiivista ratsastusta! Hyvää alkavaa viikkoa, ja ihania treenihetkiä hevosystävienne parissa! <3
