Tänään menin pitämään tuntia jo aamu yhdeksältä. Mulla oli tiedossa ihan uudet asiakkaat, ja se on aina jännää! Kyseessä oli kylläkin miehen lapsuuden kaveri, mutta mulle henkilökohtasesti vielä melko tuntematon ihminen. Hevosesta puhumattakaan! Sain tietää etukäteen, että kyseessä on nuori suomenhevonen, jolla on menohaluja paljon ja lähtee herkästi rullautumaan ryntäitä kohti, pidättäessä.

Tänään keskityttiin siis todella paljon ratsastajan istuntaan ja oman kropan käyttöön ratsastaessa. Lähdettiin liikkeelle käynnissä perus pysähdyksillä, ja heräteltiin hevosta kuuntelemaan ja reagoimaan ratsastajan istuntaan. Harjoiteltiin kontrolloimaan myös käyntiä omalla istunnalla, venyttämään ja lyhentämään hevosen askelta. Suokkipoika vaikutti todella kivalta! Nuoruuden koheltamista, mutta hirveästi yritystä mukana, ja teki töitä todella mielellään! Positiivinen kokemus! Käytiin muutkin askellajit läpi samalla mentaliteetillä.

Päästiin hyvin vauhtiin töissä, ja itselle jäi ainakin todella hyvä mieli tunnin jälkeen! Ratsastajakin kehui heti loppukäynneissä tuntia ja kysyi multa, että saako hän  suositella mua muillekin! Ihan mahtavaa! Tälläsistä kokemuksista tulee itselle sellainen fiilis, että kyllä! Tää on se mun juttu, ja tätä mun kuuluu tehdä! :)

Voih, milloin on mun vuoro!

Luin eilen (TAAS) mun raamattua; Kyra ja ratsastuksen taito. Makoilin siis jo vällyjen välissä, selasin kirjaa tottunein ottein sellaiseen kappaleeseen, missä käydään läpi tasapainoa. (Oon saanut siis kyseisen kirjan varmaan 10v:nä, ja sivut on kyllä sen näköisetkin, että niitä on luettu! Suosittelen!) 

Oon kiinnittänyt omassa ratsastuksessa hirveästi huomiota hevosen liikkeisiin mukautumisessa. Tämä asia oli PAKKO oppia ekan oman hevoseni, Paavon kanssa! (Järkyttävin ravi, mitä olen koskaan kokenut!!) Silloin myös oma tasapaino alkoi löytyä paremmin, ja oma kehonhallinta parani siis myös. Istuinluiden merkitys korostui. Istuinluiden tärkeyden opin junnuna ehkä 11 vuotiaana (?) eräällä leirillä. Teoriatunnilla! Mulle jäi elävästi mieleen, kun meiän piti istua meiän käsien päällä ja käännellä päätä! Hitto! Se pään kääntelyhän tuntui siellä käsissä! Joten, uutena asiana Kyran kirjasta ei tarttunut istuinluiden olemassa olo, eikä hevosen liikkeisiin mukautuminen -vaan mun lantio! Joka siis tietenkin vaikuttaa myös mun istuinluihin!

Oon ihmetellyt, kun Dean kulkee niin vinossa. Varsinkin laukassa se heittää pyllyä uran sisäpuolelle helposti. Oman valmentajan kanssa lähdettiin korjaamaan tätä avotaivutuksilla, mitä tehtiin myös laukassa. Mutta nyt tajusinkin, että ongelma ei ole hevonen. Vaan minä! Mulla on itselläni lantio vinossa niin, että mun paino on enemmän oikealla istuinluulla. Lisäksi mä jännitän sitä ihan liikaa, jolloin mun lantio lukittuu enkä pääse mukautumaan liikkeeseen. Eli luultavasti Dean lähtee korjaamaan mun painovirhettä. 

Kyra selitti kirjassaan asian näin:

"Jos ratsastaja sijoittaa painonsa väärin, tämä on kuin ihmisen selässä vinosti roikkuva reppu. Kun reppu ei ole tasapainossa, ihmisen on pakko kulkea vinosti -ja jännittyneesti - korjatakseen vinon painon vaikutusta. Tilanne on sama ratsastajan ja hevosen välillä: Jos ratsastaja istuu vinossa, hevonenkin liikkuu vinosti, sillä hevonen yrittää aina vaistomaisesti tasapainottaa selässään olevaa taakkaa, eli tässä tapauksessa ratsastajaansa. "

Mä haluan treenaamaan! Mutta nyt mun täytyy kuivaharjotella hetki ja tehdä mielikuvaharjotuksia. Sekä nauttia mun ihanista asiakkaista! :)

Lumen täyteistä keskiviikko iltaa kaikille! <3