Ylhäällä kuvassa mun kaksi rakasta. Paavo ja Dean <3

Mä voin heti myöntää, että oon ollu aina haaveilija ja unelmoija. Oikea arjen romantisoija. Lapsena ja teininä muistan miten ärsyttävää oli, kun iskä haaveili kaikesta. Varsinkin kun ne haaveet kosketti jollaintapaa mua ja hevosia. Ensinhän sitä aina innostu ihan hirveesti kun iskä oli mukana mun kanssa haaveilussa, mutta lopuksi alkoi äryttää kun...

HOU! HOU! HOU!

Joulukuvia lumisessa maisemassa!

No nyt on taas tovi vierähtänyt, kun olen tänne viimeksi kirjotellut mitään. Saa nähdä, toivottavasti tää mun kirjottamisinto ei heti laannu :D Tässä välissä oon sairastanut aina niin mukavan mahataudin, kuskannut lapsosia jalkapallo treeneihin ja matseihin, shoppaillut jo muutaman joululahjan lapsille ja kestinyt yhden yön, kaverini pientä (4v.)...

Nyt on pakko kirjottaa tästä aiheesta jotakin, kun mun mies ei A. ratsastuksesta mitään ymmärrä ja B. se ei varmaan jaksa enää kuunnella, kun analysoin sille ratsastuksesta. Ohjastuntuma on sellanen asia, minkä kanssa oon itse paininut eniten, heti istunnan jälkeen. Se kuuluu varmaan itsellä ainakin myös sellaisiin ikuisuus projekteihin. Tottakai...

11.11.2016

Tänään menin pitämään tuntia jo aamu yhdeksältä. Mulla oli tiedossa ihan uudet asiakkaat, ja se on aina jännää! Kyseessä oli kylläkin miehen lapsuuden kaveri, mutta mulle henkilökohtasesti vielä melko tuntematon ihminen. Hevosesta puhumattakaan! Sain tietää etukäteen, että kyseessä on nuori suomenhevonen, jolla on menohaluja paljon ja lähtee...