Prinsessa Ruusunen on kotiutunut hienosti! Aivan kun se olisi asunut meillä aina!

Nyt kun oma fyysinen kunto on puhdas 0, on ajatukset taas siellä ikuisen ongelman ytimessä; istunnassa.

Ah, autuutta kun pystyy sitomaan taas kengännauhat ihan itse!

Aivot on narikassa ja narikkalappu takataskussa. Taskussakin taitaa olla reikä.

Tämä tulee varmasti hyvin tutuksi monelle ratsastajalle talven aikana, kenellä ei ole omaa maneesia käytössä! Ja toisaalta sellainen aihe, mikä helposti unohdetaan jos on se maneesi.

Kuten kuvasta näkee, niin tipun ihan kohta kyydistä pois. Sellanen olo on nyt. Haaveeni ja unelmani siitä mulle oikeasta hevosesta kaatui, sortui ja lensi tomuna ilmaan. Mä en tule saamaan mun unelmien hevosta.. mitäs nyt sitten? Vaikka mä olin yrittänyt valmistella itseäni tähän, niin silti on sellanen olo kun olisin eksynyt, tai otsikon...

Hormoonihirviö täältä luolansa perältä kirjottelee taas. Aika on mennyt kyllä hirmusta vauhtia meidän loman jälkeen. Aivot alkaa täyttymään pelkillä vauva jutuilla. Kiitos hormoonien. Tekisi mieli vain käpertyä pesään ja nukkua kunnes synnytys koittaa. Valitettavasti se ei ole ihan mahdollista ja valitettavasti olen sairastanut myös juuri...

Meidän häämatka <3

KÄÄK! HÄÄMATKALLE! <3 LÖÖV! <3

Ylhäällä kuvassa mun kaksi rakasta. Paavo ja Dean <3